Vihreä matchaleipä

Ilmassa on viimeinkin pieni kevään tuntu, vaikka yöpakkaset vielä koettelevatkin täällä Suomen kylmässä pisteessä, Konnunsuon kupeessa. Pääsiäinen on tänä vuonna maalis-huhtikuun vaihteessa ja pääsiäisenä tekee mieli leipoa jotain keväisen väristä ja makuista.

Matchatee on varjossa kasvatetun teepensaan hienoksi jauhettua lehteä. Se on pulverimaista ja sitä juodaan omanlaisestaan kulhosta ja teepulveri sekoitetaan veteen bambusta valmistetulla matchavispilällä.Olen nähnyt reseptejä, joissa matchateejauhetta on käytetty erilaisiin leivonnaisiin, myös leipiin. Pääsiäisen kunniaksi päätin kokeilla matcha-aprikoosileipää, koska halusin suolaisten juustojen kanssa syötäväksi hieman erilaisen leivän.

Matchateejauhe on hiukan pistävän tai kitkerän makuista,  joten lisäsin taikinaan hiukan siirappia. Tarkoituksena oli käyttää myös kuivattujen aprikoosien liotusliemi, mutta unohdin. Laitoin aprikoosit kokonaisina, mutta ne kannattaa pilkkoa pienemmiksi, koska kokonaisina ne tekivät taikinasta hiukan hankalan käsitellä.

Ohje:
Laita aprikoosit hyvissä ajoin likoamaan, ja kun ne ovat turvonneet niin kaada vesi pois, mutta ota se talteen ja käytä osana leivän nestettä.
Lämmitä vesi n. 24-28 asteiseksi, ja lisää siihen matchateejauhe. Sekoita joukkoon aktiivinen juuri, siirappi ja jauhot. Jätä taikina autolyysiin 30 – 45 minuutiksi. (Virallisesti autolyysillä tarkoitetaan sitä, että vesi ja jauhot tekeytyvät ennen juuren ja suolan lisäämistä. Minä käytän termiä hiukan virheellisesti aina taikinan ensimmäisestä levosta, koska se on mielestäni käytännöllisin ilmaus). Lisää suola ja aprikoosit painellen ja taitellen ne taikinaan. Taittele taikinaa kolme neljä kertaa seuraavien tuntien aikana. Taikina alkaa nousta aika nopeasti koska siinä on lisättyä sokeria ja aprikoositkin lisäävät makeutta taikinaan.

Matcha-aprikoosileipää ja sinihometuorejuustoa.

Muotoile taikina leiväksi ja laita kohotuskorissa yöksi jääkaappiin. Lämmitä uuni +250-275 -asteiseksi ja laita leipä uuniin kuvun alle. Pienennä lämpö n. 225-240 -asteeseen ja paista kuvun alla ensimmäiset viisitoista minuuttia. Ota kupu pois ja paista vielä n. 20 minuuttia.

Anna jäähtyä kunnolla, useiden tuntien ajan ennen leikkaamista. Nauti juustojen kanssa.

 

 

-Postaus sisältää mainoslinkin. Se tarkoittaa, että jos tilaat linkin kautta jotain, niin saan siitä pienen korvauksen. Sinulle ei kuitenkaan aiheudu siitä ylimääräisiä kuluja. Suosittelen ainoastaan sellaisia tuotteita ja palveluita, joita olen itse käyttänyt, ja joita haluan ja voin suositella vilpittömästi.

 

Aamiaissämpylät

Vapaapäivän aamuna on ihan hemmotella itseään ja perhettä vastapaistetuilla sämpylöillä. Tämä superhelppo ohje vaatii aikaa, mutta ei oikeastaan mitään muuta. Jos haluat sämpylät sunnuntaiaamuksi, niin tee taikina lauantaiaamuna.

Taikina kuplii levättyään yön jääkaapissa

Taikinaan tarvitset
500 g hyvälaatuisia tuoreita vehnäjauhoja
100 g aktiivista vehnäjuurta
400 g kylmää vettä
8-10 g suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään kannellisessa astiassa. Jätä taikina huoneenlämpöön 10-14 tunniksi. Eli jos teit taikinan aamulla, niin siirrä se illalla jääkaappiin.

 

Kierittele sämpylät siemenissä. Kun leivinpöydällä ei käytä jauhoja, niin siemenet tarttuvat kostean taikinan pintaan hyvin.

Seuraavana aamuna öljyä taikinan pinta kevyesti esim. oliiviöljyllä ennen kuin kumoat sen leivinpöydälle. Leikkaa raapalla taikinasta paloja, jotka taitat kaksinkerroin. Käsittele taikinaa varoen, jotta taikinan kuplat eivät karkaa. Kierittele palat siemenissä. Itse käytin auringonkukansiemeniä ja seesaminsiemen-chiansiemensekoitusta.

Paista kuumassa uunissa, 225 -250°C noin 20 minuuttia. Pääkuvasta näkyy, että omat sämpyläni olisivat saaneet paistua hiukan kauemmin, keskellä näkyy hiukan keskeneräinen, kostea kohta.

Anna jäähtyä ritilällä hetken ja tarjoile.

Pehmeä perunaleipä vehnäjuurella

Perunaleipä on hyvää. Etelä-Karjalassa rieska on perinteinen leipä, ja rieskaan laitettiin aina perunamuussin loput. Peruna tekee leivästä tosi pehmeää.

Itse lasken perunamuussin nesteeksi kun lisään sitä taikinaan. Teen taikinan 72 – 75 % vesisuhteella ja muussi (tai puuron loppu) on mukana nesteenä. Perunasosetta tai puuroa voi mielestäni olla enintään 1/3 nesteen määrästä. Lopun tulee olla vettä.

Kahteen kohtalaisen suureen leipään tarvitset

720 – 750 g vettä, josta enintään 200-250 g on perunamuussia
1 kg vehnäjauhoja (osa voi olla täysjyväjauhoja, esim. 200 g)
200 g aktiivista vehnäjuurta
18 g suolaa

Jos sinulla ei ole valmista perunasosetta, niin voit käyttää myös
730 g vettä ja 60 g perunasosejauhetta.

Sekoita perunasose, vesi, juuri ja jauhot. Jätä taikinan noin tunniksi autolyysiin. Lisää suola ja alusta taikinaa niin että suola sekoittuu hyvin siihen. Taittele kolme – neljä kertaa seuraavien neljän tunnin aikana, ja anna taikinan paisua vähintään puolitoistakertaiseksi.

Muotoile kaksi haluamasi muotoista leipää kohotuskoreihin, peitä muovipusseilla ja anna kohota vielä huoneenlämmössä noin tunnin verran. Laita jäkaappiin ja paista seuraavana aamuna. Lämmitä uuni 275-asteiseksi, viiltele leipä haluamallasi tavalla ja laita se uuniin kuvun alle kun se on kuuma. Pudota lämpötila samalla 225 asteeseen. Paista kuvun alla 15 minuuttia. Ota kupu pois ja paista vielä n. 20-25 minuuttia kunnes leipä on kypsä. Anna jäähtyä vähintään tunnin ajan ennen leikkaamista.

 

Jaanan reissarit

Facebookista löytyy paljon hauskaa ja hyödyllistä, ja etenkin siellä törmää taitaviin tekijöihin. Pyysin Mäen Jaanaa kirjoittamaan teille suositun tummien reissareiden ohjeen, jonka hän on kehittänyt. Hapanjuurileivonta on siitä hauskaa, että kun sinulla on hapanjuurileivonnan perusteet ja leipurin prosentit hanskassa, niin niiden avulla voit kehitellä vaikka minkälaisia leipiä. Tervetuloa Juurella leivottu -blogin vierailevaksi kynäksi Jaana!

Olen 30v perheenäiti Etelä-Pohjanmaalta. Olen kasvanut maatalossa, jossa äiti on aina leiponut paljon ja sieltä lapsuudesta varmaankin kumpuaa leipomisen ilo, joka kantaa tänäkin päivänä. Harrastan pienimuotoista tilausleivontaa täytekakkujen muodossa ja siinä sivussa olen leiponut kotiväelle kaikenmoista suolaista ja makeaa. Joskus teininä sain ”Hermanni”-juuren ja siitä tulikin tajuttoman hyvää omenakakkua. Törmäsin joulukuussa Kotilieden joulunumeroon, jossa kerrottiin hapanjuurileivonnasta. Siitä innostuneena suuntasin Facebookkiin hapanjuurileipurit-ryhmään ja sillä tiellä ollaan! Ensimmäisen oman vehnäjuureni laitoin alulle joulukuussa ja sillä olen nyt leiponut innokkaasti. Mieheni on suuri ruisleivän ystävä ja hän jossain vaiheessa ilmoitti että ”voisit leipoa mullekkin näitä reissareita”. Hän tarkoitti meillä paljon syötyjä Fazerin tositummia reissumiehiä, niitä maltaisen makeita ruisleipiä runsailla unikonsiemenillä. Tuumasta toimeen, muutaman vinkkivitosen sain ryhmästä paljon ruisleipää leiponeilta konkareilta ja sitten vain soitellen sotaan. Ja voi mikä fiilis tuli kun onnistuin heti eka kerralla! Mieheni ylisti makua ja ilmoitti heti ettei meille tarvitse ostaa leipää enää kaupasta. Jaoin ohjeen ryhmään ja seuraavien päivien aikana sillä leipoi ainakin 20 ihmistä, jokainen onnistuneesti. Pieniä viilauksia olen matkan varrella tehnyt, mutta resepti on pysynyt helppona ja aloittelijoillekkin sopivana. Toivottavasti nautitte!

 

Jaanan tumma reissari

400g Ruisjauhoja (jos tahdot savuaromia niin laita osa Liperin riihiruista)

250g Vehnäjauhoja

150g Kaljamaltaita

80g Siirappia

150g aktiivista hapanjuurta (ruis tai vehnä)

560g vettä

16g suolaa

Leivän päälle unikonsiemeniä

 

Kiehauta vesi ja lisää maltaat + siirappi ja suola. Anna seoksen jäähtyä kädenlämpöiseksi, lisää juuri ja jauhot. Sekoittele tasaiseksi, laita taikina kulhossa kelmulla peitettynä (tai muovilaatikossa) lämpöiseen paikkaan ja anna nousta rauhassa kaksinkertaiseksi (lämmöstä riippuen n.4-5h).

Jos et ehdi leipoa tänään voit laittaa taikinan sellaisenaan jääkaappiin yöksi ja jatkaa prosessia seuraavana päivänä ohjeen mukaan.

Kaada taikina jauhotetulle pöydälle, muotoile varovasti pötköksi ja leikkaa siitä tasakokoisia kikkareita (itse puntaroin 70g paloja). Laita kikkareet leivinpaperille, taputtele ohueksi ja laita muovin alle nousemaan n.4h ajaksi (jos taikina oli jääkaapissa niin pidempään).

Reissarit muotoiltuna pellille

Lämmitä uuni 250asteeseen (tai kiertoilma 200astetta). Pistele leivät haarukalla, kostuta sumutepullolla ja ripottele pinnalle unikonsiemeniä.

Sumuta reissarien pinta kevyesti vedellä ja ripottele pinnalle unikonsiemeniä

Paista 15-20min. (seuraa ettei pääse palamaan). Avaa kuumana reunat terävällä puukolla tai saksilla ja revi leipä auki. Varo ettet polta käsiäsi! Laita puolikkaat takaisin päällekkäin ja anna jäähtyä pyyhkeellä peitettynä. Herkuttele!

Leipäkurssi

Lauantaiaamuna kymmenen innokasta oppilasta kerääntyi Ravintola Vanhan Patruunan keittiöön oppimaan hapanjuurella leipomista.

Ensin esittäydyimme ja kerroimme omasta leipomishistoriastamme. Jotkut olivat leiponeet jo vuosikymmeniä ruisleipää juurella, ja toiset olivat silloin tällöin tehneet “pussisämpylöitä” eli ottaneet ohjeen jauhopussin kyljestä. Jokaisella tuntui kuitenkin olevan valtava halu oppia.

Kurssi aloitettiin paistamalla leipä, eli varsin nurinkurisessa järjestyksessä. Hapanjuurella leipominen on kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa, ja tänään tehty taikina on huomenna paistovalmis. Niinpä minä kurssin ohjaajana olin tuonut mukanani kohotetun leivän, joka sitten alkajaisiksi paistettiin. Sitten sekoitettiin omat taikinat ja jätettiin ne tunniksi autolyysiin.

Jauhot ja vesi on sekoitettu taikinaksi.

Tauon aikana käytiin läpi teoriaa, juuren hoitamista ja muita tärkeitä seikkoja. Samalla juotiin myös kahvit, ja maisteltiin juuri paistettua leipää (leivänhän pitäisi aina antaa jäähtyä ja tekeytyä jäähtyessään, mutta me emme nyt muistaneet sitä 😀 ). Maisteltavana oli myös pari toisentyyppistä hapanjuurella leivottua leipää.

Päivä jatkui taikinaa taitellen ja sen ominaisuuksiin tutustuen. Väliajoilla keskusteltiin jauhoista, erilaisista viljoista, taikinoiden vesisuhteista ja ruisleivän valmistuksesta.

Kurssilaiset tekivät ahkerasti muistiinpanoja ja ottivat valokuvia eri työvaiheista.
Leivät odottavat toista muotoilua.

Kurssipäivä päättyi siihen, että jokaisella oli valmiiksi muotoiltu kaunis leipä lähdössä kohotusastiassa tai -korissa kotiin kylmäkohotukseen ja odottamaan seuraavan aamupäivän paistoa. Myös juuret pakattiin mukaan kotona ruokittavaksi. Päivä oli iloinen ja antoisa, ja toivottavasti jokaiseen kurssilaiseen tarttui hapanjuurella leipomisen hauskuus ja halu jatkaa harjoittelua kotona.

Täydellisen leivän metsästys alkakoon!

Erityiskiitos Mikko Huotarille, joka otti tämän postauksen kuvat kurssilla. Itse en olisi millään ehtinyt intensiivisen opetuksen lomassa paneutua kameraan.

Gluteeniton leipä hapanjuurella

Gluteeniton leivonta on minulle hiukan vierasta; oikeastaan ainoa mitä olen enemmän tehnyt, ovat gluteenittomat täytekakkupohjat. Meillä on sitä paitsi varmaan niin paljon jauhopölyäkin joka paikassa, että leipomukseni eivät kovin gluteenittomia olisikaan.

Kaverini on leipäkuviani katsellessa esittänyt toivetta gluteenittomasta juurileivästä, ja tartuin sitten härkää sarvista. Hänellä gluteenittomuuteen on muut syyt kuin keliakia, joten hänelle täysi gluteenittomuus ei ole ihan niin tarkkaa.

Juuri syntyy gluteenittomista jauhoista aivan samalla menetelmällä kuin tavallisistakin jauhoista. Eli sekoitetaan vettä ja jauhoja, ja odotetaan että  purkkiin syntyy elämää. Mitkä tahansa jauhot sopivat, minulla oli puoleksi Sunnuntai tummaa gluteenitonta jauhoseosta ja hirssijauhoa. Kun hirssijauho loppui, niin jatkoin durrajauholla sen sijaan.

Gluteeniton juuri on selvästi lämpimämmän ystävä kuin tavallinen juuri. En laittanut juurta missään vaiheessa jääkaappiin, mutta toisinaan se oli useammankin päivän ruokkimatta huoneenlämmössä. Leipää paistoin juurella ensimmäisen kerran vajaan viikon kuluttua juurenluomisesta. Leivästä tuli ihan kohtuullinen, vaikkakin hiukan kumimainen.

Muokkasin reseptiä hiukan ja sain mielestäni toisella kerralla aikaiseksi aika onnistuneen gluteenittoman juurileivän. Leivän rakenne on kostea ja  joustava. Se on myös oikein hyvän makuinen. Taikinaa varten sinun tulee ruokkia juuri aamulla niin, että otat ruokalusikallisen juurta ja annat sille ravinnoksi 60 g jauhoseosta ja 60 g vettä. Kun juuri on kaksinkertaistunut huoneenlämmössä niin voit tehdä taikinan.

Taikinanesteeseen tarvitset:
170 g kylmää vettä
100 g lähes kiehuvaa vettä
2 rkl pellavansiemenrouhetta
1 rkl chian siemeniä
1 tl psylliumjauhetta
1 rkl siirappia
Sekoita ainekset keskenään ja anna turvota 10-15 minuuttia. Sekoita turpoamisen aikana jauhoseos valmiiksi.

Jauhoseokseen tarvitset:
45 g durrajauhoja
35 g maissitärkkelystä
10 g perunahiutaleita
30 g riisijauhoa
105 g Sunnuntai tummaa gluteenitonta jauhoseosta
7 g suolaa

Kun nesteseos on turvonnut riittävästi niin sekoita siihen 100 g aktiivista gluteenitonta hapanjuurta. Sekoita joukkoon jauhoseos. Lisää taikinaan lopuksi vielä 2 rkl oliiviöljyä. Muovaile taikinasta leipä ja laita se jauhotettuun kohotuskoriin ja peitä muovipussilla. Voit kuorruttaa leivän pinnan esim. sesaminsiemenillä, kuten itse tein. Anna kohota huoneenlämmössä kolmisen tuntia ja siirrä sitten jääkaappiin yöksi.

Kuumenna aamulla uuni 250 °C ja laita leipä kuumaan uuniin kuvun alle. Alenna lämpötila samalla 225 °C ja paista kuvun alla n. 15 minuuttia. Poista kupu ja paista vielä 15 minuuttia. Jäähdytä ritilällä.

Muistathan, että jos leivot keliaakikolle, niin on  tärkeää, ettei taikinaan pääse tavallisia jauhoja. Kohotuskorin täytyy myös olla puhdas tavallisista jauhoista, käytännössä samoja koreja ei voi käyttää tavalliselle ja gluteenittomalle leivälle.

Alunperin lähdin työstämään gluteenitonta leipää Anetta Konecnan ohjeen pohjalta, mutta matkan varrella ohje muuntautui aivan toiseksi kuin mitä alkuperäinen oli. Kiitos Anettalle inspiraatiosta ja neuvoista matkan varrella!

Ďakujeme za vašu radu, Anetta!

 

Juuren ruokkiminen

Hapanjuurta pitää ruokkia, jotta se pysyy elossa ja säilyy käyttökelpoisena. Jos haluat vain pitää juuren hengissä, mutta et aio leipoa sillä, niin sitä pitää ruokkia eri tavalla kuin silloin kun leivot säännöllisesti.

Pelkästään säilyttämisen vuoksi juuren voi ruokkia esim. kerran viikossa, ja säilyttää sitä koko ajan jääkaapissa. Tällöin kannattaa pitää juuren määrä mahdollisimman pienenä, ettei jauhoja kulu hukkaan. Juuri ruokitaan niin, että kaadetaan suurin osa siitä pois, ja annetaan juurelle jauhoja ja vettä. Esimerkiksi niin, että alkuperäistä juurta jää purkkiin n. 10-20 g ja se ruokitaan 30 g:lla vettä ja 30 g:lla jauhoja. Ruokinnan jälkeen ei tarvitse odottaa, että juuri herää ja kohoaa, vaan sen voi laittaa suoraan takaisin jääkaappiin.

Itse en alkuvaiheessa ymmärtänyt, kuinka voimakas ja elinvoimainen juuri oikeastaan onkaan. Minulla oli varmuuden vuoksi juuripurkkeja niin paljon joka paikassa, että mieheni epäili keittiöni muuttuvan laboratorioksi. Tällä hetkellä minulla on neljä erilaista juurta, jotka lepäävät jääkaapissa omissa pienissä astioissaan kunnes otan ne käyttöön.

Leivontaa varten juuri pitää ruokkia kerran tai kahdesti, tai jopa kolmesti ennen kuin sen voi laittaa taikinaan. Ruokkimiskertojen määrä riippuu siitä, kuinka kauan edellisestä ruokinnasta on. Itse leivon lähes joka päivä, ja juuret eivät joudu olemaan jääkaappilevossa yleensä muutamaa päivää kauemmin.

Mikäli juuri on ollut säilytyksessä pidemmän aikaa ja aiot ruokkia sen usemman kerran ennen leivontaa niin aloita pienemmillä määrillä jauhoja ja vettä välttääksesi taas liiallisen ylimääräjuuren syntymisen. Viimeisessä ruokinnassa ennen taikinan tekoa kasvata määrä sitten sellaiseksi, että saat tarpeeksi juurta taikinaasi varten ja että juurta jää vähän myös talteen.

Jos leivot usein, niin yleensä yksi ruokinta riittää, jotta juuri vahvistuu ja muuttuu aktiiviseksi. Kuvassa on lähes tyhjä juuripurkki, jonka laitamilla ainoastaan on vähän juurta. Purkkiin on lisätty 200 g vettä ja 200 g jauhoja klo 16.45. Viimeisestä kuvasta näkyy, että juuri on yön aikana yli kaksinkertaistunut alkuperäisestä. Viimeinen kuva on otettu aamulla klo 6.00 ja juuri meni siinä vaiheessa taikinaan.

Juuri on sitkeä kaveri, sen saa heräämään pitkienkin jääkaappilepojen jälkeen. Olen nähnyt kuvia juurista, jotka ovat olleet jääkaappiin unohdettuna lähes vuoden, ja sitten vironneet muutamalla ruokinnalla. Jos sinulle käy näin, niin kaada juuren päälle muodostunut tumma neste, huutsi (engl. hooch) pois ennen kuin ruokit juuren.

Huutsi on alkoholia, joka on kerääntynyt juuren päälle suojaamaan sitä. Se happamoittaa juurta. Jotkut sekoittavat sen takaisin juureen ennen ruokintaa, mutta itse kaadan sen aina pois.

Jos juuri on homeessa, niin silloin se on käyttökelvoton. Homeesta on melko mahdotonta päästä eroon juuren ruokkimisella. Lähes kaikista muista ongelmatilanteista juuren kanssa selviää sillä, että ottaa alkuperäistä juurta pienen määrän ja alkaa ruokkia sitä tuoreilla jauhoilla ja vedellä. Juuret ovat sitkeitä kavereita!

Pikkupullat hapanjuurella

Hapan-etuliite hapanjuuressa ei oikeastaan tarkoita hapanta makua, vaan se tarkoittaa menetelmää, hapattamista. Hapanjuuri on luotu hapattamalla viljaa. Tästä syystä sillä voi leipoa myös makeita leivonnaisia, edes muokkaamatta juurta millään tavoin. Itse kuitenkin teen pullataikinan mieluummin makealla hapanjuurella. Minun makea juureni ei välttämättä ole oikeaoppinen, mutta se on helppo ja nopea ja sopii pullataikinalle. Toisaalta olen huomannut, että hapanjuurileivonnassa ei ole juurikaan oikeita ja vääriä tapoja vaan on tapoja joilla onnistuu helpommin kuin jollain toisella tavalla.

Makeaan juureen tarvitset:
150 g vehnäjauhoja
40 g sokeria
60 g vettä
40 g vehnäjuurta
Sekoita aineksista illalla taikinapallo ja jätä se muovipussilla peitettynä yöksi huoneenlämpöön.

Aamulla sekoita yleiskoneen kulhossa
500 g lämmintä täysmaitoa
juuripallero
200 g sokeria
400 g vehnäjauhoja
Jätä huoneenlämpöön 2-3 tunniksi tai kunnes huomaat taikinassa pientä kuplintaa.

Lisää joukkoon
1 tl suolaa
kardemummaa maun mukaan reilusti tai vähemmän
250 g vehnäjauhoja
150 g pehmeää voita
Alusta taikinaa yleiskoneella (tai käsin jos haluat hauistreeniä) pienimmällä teholla 8-10 minuuttia tai kunnes taikina selvästi irtoaa kulhon reunoista. Aika on pitkä, mutta alusta tarpeeksi kauan. Anna kohota 3-5 tuntia niin, että taikina on ainakin puolitoistakertainen. Muovaile pulliksi. Annoksesta tulee n. 18 pullaa. Kohota muovilla peitettynä 3-5 tuntia tai yön yli viileässä.

Ohje on muokattu Pasi Törrösen pullaohjeesta.

Kuivatun juuren herättäminen

Jokaisen kannattaa kuivattaa aika ajoin pieni määrä juurta. Olen kuullut tarinoita räjähtäneistä juuren säilytyspurkeista, epähuomiossa viemäriin kaadetusta ja päälle laitettuun uuniin unohtuneesta juuresta ja jääkaapin uumeniin unohtuneesta homeisesta juuresta. Nämä ovat syitä miksi jokaisella pitäisi olla pienessä purnukassa kuivattuja juurilastuja, jotka voi tarpeen vaatiessa herättää käyntiin. Kuivattu juuri on varmuuskopio!

Kuivattu juuri on myös helppo ottaa mukaan matkalle, tai postittaa ystävälle vaikka toiselle puolelle maapalloa. Itse olen saanut juurta Maltalta ja kaksi profiililtaan hyvin erilaista juurta USAsta. Aina on yhtä hauskaa herätellä juuri ja nähdä minkälainen “tyyppi” sieltä herää.

Yksinkertaisesti juuren herättäminen tapahtuu niin, että laitat kuivatut juurilastut purkkiin, ja kaadat päälle sen verran vettä, että lastut peittyvät. Hölskyttele purkkia ja anna juurihippujen liueta veteen. Kun kuivatut palaset ovat liuenneet, niin voit ruokkia juuren normaalisti.

Eli: liota kuivatut juurihiput huoneenlämpöiseen veteen. Kun ne ovat liuenneet niin mittaa päälle 40 g hyvälaatuisia tuoreita vehnäjauhoja ja 40 g huoneenlämpöistä vettä. Anna seoksen heräillä huoneenlämmössä 12-24 tuntia löyhästi peitettynä, kunnes se kuplii.

Ruoki sen jälkeen huoneenlämmössä n. 12 tunnin välein. Ruokinta tapahtuu niin, että otat juuripurkista 30-40 g juurta toiseen purkkiin tai kaadat purkista pois niin paljon juurta, että alkuperäiseen purkkiin jää tuo määrä juurta. Laita jäljelle jääneen juuren sekaan 50 g tuoreita vehnäjauhoja ja 50 g huoneenlämpöistä vettä ja sekoita. Jätä huoneenlämpöön. Ruoki uudestaan samalla tavalla kun juuri on kaksinkertaistunut tai 12 tunnin kuluttua.

Ylimääräisen juuren (joka otetaan pois ennen ruokintaa) voit laittaa biojätteeseen tai käyttää esim. lettutaikinaan. Juuri on käyttövalmis n. 3-6 päivän kuluttua herättämisestä. Sen huomaa siitä, että juuri tuplaantuu n. 2-8 tunnin kuluttua ruokkimisesta.

Ruoki juuri leivontaa varten niin, että jos tarvitset leipätaikinaan esim. 150 g juurta niin ruoki:
40 g emojuurta
80 g tuoreita vehnäjauhoja ja
80 g huoneenlämpöistä vettä.
Jätä huoneenlämpöön kunnes määrä on kaksinkertaistunut. Kun juuri on näin noussut huippuunsa, niin se on valmis menemään taikinaan.
Ota 150 g taikinaan ja jätä 50 g purkkiin emojuureksi. Laita purkki jääkaappiin tai ruoki se uudelleen jos aiot leipoa uudestaan heti. Juuri tulee ruokkia kerran viikossa vaikkei leipoisikaan, ja silloin sitä voi säilyttää jääkaapissa. Juuri kestää kyllä ruokkimatta pidemmänkin ajan, mutta sen aktivoitumiseen menee pitkän levon jälkeen pidempi aika (=useampi ruokinta).

Onko sinulla kysyttävää juuren herättämisestä? Tämän postauksen kommenttikentässä voi kysyä neuvoja minulta.

 

Crackers – ylijäämäjuuri käyttöön

Hapanjuuren kanssa touhutessa tahtoo väkisinkin tulla ns. ylijäämäjuurta, vaikka kuinka yrittäisi ruokkia vähillä jauhoilla silloin kun ei leivo. Etenkin jos on useampi erilainen juuri, niin tätä tapahtuu. Onneksi ylijäämäjuurta voi käyttää monin tavoin hyväkseen leivonnassa ja ruoanlaitossa.

Tänään tein todella helppoja suolakeksejä, jotka maistuvat vaikka juuston kanssa pienenä naposteltavana.

Kekseihin tarvitset
300 g ylijäämäjuurta
170 g vehnäjauhoja
70 g sulatettua voita
1/2 tl suolaa
Sekoita ja alusta aineksista kiinteä pallo, jonka annat levätä noin puoli tuntia. Kauli taikina suoraan leivinpaperin päällä ja ripottele sen pinnalle esim. vahvaa juustoraastetta tai sormisuolaa ja yrttejä. Leikkaa levy haluamasi muotoiksiksi pikkukekseiksi. Paista n. 20 minuuttia 225° C lämmössä. Tarkkaile keksejä paiston aikana, omat keksini uhkasivat palaa.